Painon kanssa taistelu on ihan toivotonta, koko ajan vaan tuntuu tulevan lisää ja lisää :(
Siitä huolimatta jokin mun päässä vaan on onnistunut vinksahtamaan paikoilleen (ei välttämättä ole muiden mieleen, mut mun on!). Nimittäin yhä useammin peiliin katsoessani sieltä katsoo ihan siedettävän näköinen nainen :) Syyksi tähän kaikkeen väittäisin aurinkoa ja rusketusta sekä Miestä. Aurinko on nimittäin tarttunut munkin hipiälleni ihan siedettävästi ja Mies on tainnut huomata jonkinlaisen muutoksen pääni sisäisessä elämässä. Olen opetellut viime kuukausina nimittäin irti päästämistä - jollei hän halua minua, niin ei sitten halua PISTE. Vaikeaa se on ollut ja on, tällaiselle kanaemolle, mutta pienin askelin menestystä kohden.. :)
2 kommenttia:
Heippa! Kiva kun löysit blogini ja minä sitä kautta tänne...olen itse taivaltanut muutaman vuoden omaa muutos/kasvu polkuani ja opetellut pikku hiljaa hyväksymään ja rakastamaan itseäni. Opetellut ettei aina tarvitse miellyttää muita että minä kelpaan juuri sellaisena kuin olen. Tiedätkö että mä olen ikuinen terveysrfriikki ja armoton piiskuri itselleni ja muille. Mun terveet elämäntavat liittyvät mun tarpeeseen elää ja syödä puhtaasti ajatteluun että syön elääkseni en elä syödäkseni. Monta kertaa ihminen syö tyhjään tunteeseen suruun ja kun käsittelee asioita asiat loksahtavat kohdalleen itsekseen. Uskon että vaikeinta on nähdä itsessään kauneus jota ei mitata kiloilla ja senteillä vaan sydämmellä (: Mukavaa päivää sulle
Voi kiitos kommentista, se oli aivan ihana - varsinkin toi loppu! Mä nimittäin olen juurikin tuollainen surusyömäri (ja kadun sitä melkein heti, mut sitten on jo myöhäistä..). Siitä kun pääsis eroon, niin ois mahtavaa!
Lähetä kommentti