Katsoin taas pari jaksoa Rubya Avalta. Toisessa jaksossa joukko naisia meni jollekin 6 pv:n intensiivikurssille, jolla käsiteltiin mm. heidän suhdettaan ruokaan. Kurssin vetäjä sanoi mm. että lohtusyöjät ovat erittäin usein myös läheisriippuvaisia. Ja ainakin minun kohdallani se pitää paikkaansa täysin. Minä patistelen ja holhoan kaikkia, haluan pitää kaikkia lankoja käsissäni, tykkäisin halittaa ja pussata, tietää mitä kukainenkin on tehnyt ja milloin, avitela jne, olisikohan kanaemo tarpeeksi kuvaava..? Haluan olla tarpeellinen. Kaipaan rakkautta. Kaipaan hyväksyntää ja sitä, että minua tarvitaan.

Tajusin myös, että pitäisi uskaltaa kohdata ja eritellä niitä tunteita ja tapahtumia minkä vuoksi olen lihonut ja syön. Tunnesyöminen on paheeni, tiedän sen ja aina jälkeen päin kaduttaa.. Luulisin, että kohdallani pitäisi käydä läpi suhteeni - monta pientä ja pikaista.. ja kaksi suurempaa ja vakavampaa.. On muisteltava, itkettävä ja mietittävä. Pelkään niin jääväni yksin loppuiäksi..

Rubyn katselu hieman avasi silmiä taas. Ko. jaksoissa hänen painonsa on n. 145 kg. Paljon jäjellä vieläkin, vaikka alashan hänen paino on tullut jo paljon... Voin kai vain itse helpottuneena huokaista, kun oma paino ei vielä tuolla huitele, mutta toisaalta taas pelkään, entä jos tapahtuu vielä jotain, joka suistaa minut täysin raitelta..

Tänään mun päässä on myös jostain syystä pyörinyt ajatus, jonka mukaan 120-140 kiloinen ei muka olisi iso! (Anteeksi jos tämä nyt loukkaa jotakuta, ei ole tarkoitus!!) Tajusin, että olen juurikin katsonut paljon kaiken maailman laihdutusohjemia, joissa ihmisten painot huitelevat jopa yli 300 kg:n, joten ei kai ihme, jos todellisuuden taju hieman alkaa heitää.. ;)

Oman kehonkuvasi voi laskea täällä ja painoindeksin tästä.

Ja ilmasta riisiä maailmalle&kielitaidon testausta tästä!

Jutta G:n ohjeilla voitolle painosta..?

Tämän päivän Iltalehdestä bongasin allaolevan.
Aika iisiltä vaikuttaa näin luettuna (tosin kaikkihan tietää miten vaikeaa voi olla 3l veden juonti päivittäin tai viiden hedelmä/kasvisannoksen syönti päivittäin.. Mun kompastuskivet tuossa on ehdottomasti: aamupuuro (en syö aamuisin..) ja liikunta. Totuttelulla ja itsensä muituttelullahan nekin hituisi kuten nu muutkin, mutta rehellisesti voin todeta noiden olevan ne vaikeimmat! Mutta pistän kuitenkin nuo korvan taakse..

Näin Jutta ohjeistaa painonpudotukseen:
1. Valmista seuraavan päivän ateriat kotona valmiiksi eväsrasioihin. Näin tiedät, mitä syöt.
2. Jokaisella aterialla täytyy olla proteiinilähde (esim. liha, kala, kana, raejuusto, munanvalkuainen tai rahka). Paras aamu alkaa kaurapuurolla, jonka sekaan laitetaan raejuustoa ja tuoreita marjoja.
3. Pidä ateriaväli noin 3 tunnissa. Aterioita ei saa jättää väliin, mutta ei myöskään saa napsia mitään aterioiden välillä. Kiireinen ihminen voi korvata aterian Dietmix-proteiinijuomalla tai Low Carb- patukalla.
4. Illalla ei syödä enää hiilihydraattipitoista ateriaa. Kasa voileipiä ja hedelmiä ei ole hyväksi. Paras iltapala on rahkoja ja sekaan tuoreita marjoja ja hiukan kuituja esim. vehnäleseitä.
5. Vettä noin 3 litraa päivässä.
6. Huolehdi myös suolan saannista, eli natriumista. Lisää sitä 3-4 grammaa päivässä valmiisiin ruokiin. Ruoat maustetaan itse, eikä käytetä valmismarinadeja.
7. 45-60 minuuttia kestävä aamulenkki reippaasti kävellen polttaa rasvaa tehokkaasti. Lenkki tehdään tyhjällä vatsalla ennen aamiaista. Ennen starttia juodaan pari isoa lasillista vettä ja halutessa kuppi kahvia.
8. Kiinteä ja sporttisen kropan saa, kun huolehtii lihaskuntoharjoittelusta. Tehokkainta se on suorittaa kuntosalilla, mutta myös kotona pystyy treenaamaan.
9. Aseta tavoite itsellesi. Tee päätös! Ja positiivista mieltä!
Jutta Gustafsbergin kuntoprojekti Go Fat Go -haaste osoitteessa www.fitfarm.fi.

Klik

*Klikklik* elämän muutoksesta, valitettavasti vain lontoon murteella, mutta siltikin tutustumisen arvoisesti :)
Saman asianhan voi sanoa monella tavalla, jostain syystä näin sanottuna se kosketti.

Tämäkin on Elleistä bongattu ja koskee tyytymättömyyden karistamista elämästä. Ihan hyvin kirjoitettu ja kattava :) Minä vain inhoan, enkä valitettavasti yleensäkään viitsi kirjoitella paperille ylös noita asioita, vaikka tiedän sen auttavan pään ja tavoitteiden selvittelemisessä.
Huh, tämä on ainakin minusta aina niiiiiiin mielenkiintoinen aihe. Niiiiiiin toimiva ja helppo - paperilla! Mutta omaan elämään soveltaminen ei olekaan helppoa.. Kas kummaa, aina on jotain mihin ei ole tyytyväinen ja mitä hauaisi elämässään muuttaa. Miksei sitä vain voi olla tyytyväinen siihen mitä ja iloita siitä?

Ressi&ruoka

Ellien uutiskirjeessä oli taasen mielenkiintoisia juttuja. Hoida stressiä ruoalla piti tietty vilasta. Mulla ainakin on useinkin tapana kiireen ja jaksamattomuuden hetkellä hakea lähipizzeriasta evästä.. myönnän vaikken haluisikaan.. Monikin itsetehtyruoka on huomattavasti edulisempaa ja maukkaampaa, joskus jopa nopeampaa kuin pizzat, mutta..

Minulla ainakin on tapana ajatea, että sitten kun.. Haaveilen ja toivon, mutta tosi asiassa en tee mitään asioiden eteen. Osaksi myös siksi, etten saa itseäni niskasta kiinni.. Ajattelen ruoankin suhteen, et tämän kerran haetaan roskaa ja sitten ensi kerralla.. Just, ei mene ihan niin todellisuudessa.. Sama juttu esim. teen juonnissa. Pidän ja juon teetä, mutta usein en vain kehtaa keittää sitä.. Laiskislaiskis!
(Jos joku muukin tykkää teestä, niin Lidlissä on MINUN mielestä hyvää sitruuna-mustapippuriteetä (muistaakseni tuo yhdistelmä) semmoisissa kolmion muotoisissa teepusseissa :P )

Ko. jutussa mainittiin mm. soul food, jonka käsitän hieman eri tavalla kuin tekstissä, mutta periaatteessa varmaankin samaa tarkoitetaan. Joskus kuulee myös käytettävän sanaa temppeliruoka. Minulle soul foodia on kirkasliemiset keitot, en tiedä miksi. Eikä ne välttämättä edes tarkoita juuri sitä kuin jutussa, mutta itse tunnen keittoa tehdessäni ja syödessäni kunnioittavani itseäni ja olevani parempi itselleni.

Roskaruokien jälkeen tulee usein morkkis, mutta keiton jälkeen ei!! (vaikka söisin miten paljon..)