Teretulemasta, toivottavasti viihdyt tai ainakin saat jotain tästä irti :) Tänne koitan kerätä vain hyviä asioita (niin elävästä elämästäni kuin muualtakin). Saa nähdä miten käy, sen verta sekavaa tämä on..

maanantai 15. elokuuta 2011

Looseri

Jostain pitäisi taas saada energiaa painonpudotusprojektiin. Alla olevia kuvia katselessa luulisi sen helpostikin löytyvän..

Itse en miksikään langanlaihaksi saati lihaskimpuksi haluaisi, mutta pudotettavaa on kuitenkin sellaset 30 kg ja olisi ihan kiva, jos hieman olisi lihastakin.. Kurvit oikeissa paikoissa olisi myös hyvin suotavia!

Olen vain sitä Mullekaikkinytjahetijavähänpikkusenvilkkaasti -tyyppi myös tässä laihdutuksessa.. Mielenkiinto meinaa lopahtaa ihan heti alkuunsa, kun ihmeitä ei alakaan tapahtumaan heti, kun on laihtumista ajatellut!

Aikaa ja mahdollisuuksia liikkumiseen yksin ei oikeastaan ole laisinkaan. Kaikki tapahtuu Lapsen kanssa ja hänen ehdoillaan. Tosin kuin aina olen luullut, luin vastikään, että liikuntaa suurempi merkitys laihduttajalle on suuhun pantavat! (Anteeksi, ei löytynyt parempaa linkkiä, muistaakseni joku iltapäivälehtikin tuosta kirjoitti..)

Syön suht' terveellisesti (kotiruokaa, hedelmiä/kasviksia, vältän rasvaa jne.), koitan liikkua Pikkusen kanssa, tiedän periaatteessa miten laihduttaa (kuka ei?), mutta tunnustan olevani namiaddikti, laiska ja mukavuudenhaluinen. Annoskoot ja ateriarytmi (mikä se on??) kyllä mättävät pahemman kerran. Rahaa saleihin, erikoisruokiin (normiruokiinkin välillä tiukassa..) ja muihin ei ole.

Jossain määrin olen myös huomannut pelkääväni muutosta. Vaikka -30kg onkin mitä mahtavin unelma, tuo se mukanaan myös pelkoja - uskokaa pois, näin minusta tuntuu. Kaikkea tyhmää, isoa ja pientä. Kauhistuttaa esim. uusien vaatteiden hankinta, ihmisten reaktiot (en olekaan sitten enää se isoin = huomaamattomin, rumin ja suurin..)... Tyhmää miettiä tuollaisia tässä vaiheessa, mutta.

Ongelma koen vain sen, että minulta puuttuu tyystin itsekuri. Ihme kun ei äkkiä tapahdu ja on niin helppo lipsua... Nyt kaipaisinkin apuja ja olisin niin kiitollinen kaikista pienistäkin tiedonmuruista, jotka on auttaneet muita!

4 kommenttia:

Roz kirjoitti...

Mä olen myös ihan täysi namiaddikti ja olen ollut sitä ihan lapsesta saakka. Kai siitä namin syönnistä on tullut ihan tapa. Itsekuri pysyy aisoissa töissä ja arkena, mutta lomat on ihan mahdottomia. Joka päivä karkkia, suklaata, leipomista. No, onneksi loman aikana ei ehdi kuin muutaman kilon aina lihoa.

Jaunde kirjoitti...

Mä taas en saanut niinkään herkutella lapsena, ja tässä sitä nyt ollaan... Joku roti tähän hommaan pitäisi saada todellakin, mutta miten..?

JB kirjoitti...

Mulla on ihan sama ongelma, ajatuskin siitä, miten kauhean kauan tämän määrän laihduttamiseen kuluu, lannistaa.

Ja itsekuria ei minultakaan löydy yhtään tippaa. Miten se voikin olla näin vaikeaa?!

Saitko lopultakaan pikaviestejäni? Oli hiukan hankaluuksia...

Jaunde kirjoitti...

Samaa olen miettinyt ja usein, et miten voi olla niiiin vaikeaa ja miksi pitää heti lannistua..?? Ärsyttävää!!

Perille tuli