Katsoin taas pari jaksoa Rubya Avalta. Toisessa jaksossa joukko naisia meni jollekin 6 pv:n intensiivikurssille, jolla käsiteltiin mm. heidän suhdettaan ruokaan. Kurssin vetäjä sanoi mm. että lohtusyöjät ovat erittäin usein myös läheisriippuvaisia. Ja ainakin minun kohdallani se pitää paikkaansa täysin. Minä patistelen ja holhoan kaikkia, haluan pitää kaikkia lankoja käsissäni, tykkäisin halittaa ja pussata, tietää mitä kukainenkin on tehnyt ja milloin, avitela jne, olisikohan kanaemo tarpeeksi kuvaava..? Haluan olla tarpeellinen. Kaipaan rakkautta. Kaipaan hyväksyntää ja sitä, että minua tarvitaan.

Tajusin myös, että pitäisi uskaltaa kohdata ja eritellä niitä tunteita ja tapahtumia minkä vuoksi olen lihonut ja syön. Tunnesyöminen on paheeni, tiedän sen ja aina jälkeen päin kaduttaa.. Luulisin, että kohdallani pitäisi käydä läpi suhteeni - monta pientä ja pikaista.. ja kaksi suurempaa ja vakavampaa.. On muisteltava, itkettävä ja mietittävä. Pelkään niin jääväni yksin loppuiäksi..

Rubyn katselu hieman avasi silmiä taas. Ko. jaksoissa hänen painonsa on n. 145 kg. Paljon jäjellä vieläkin, vaikka alashan hänen paino on tullut jo paljon... Voin kai vain itse helpottuneena huokaista, kun oma paino ei vielä tuolla huitele, mutta toisaalta taas pelkään, entä jos tapahtuu vielä jotain, joka suistaa minut täysin raitelta..

Tänään mun päässä on myös jostain syystä pyörinyt ajatus, jonka mukaan 120-140 kiloinen ei muka olisi iso! (Anteeksi jos tämä nyt loukkaa jotakuta, ei ole tarkoitus!!) Tajusin, että olen juurikin katsonut paljon kaiken maailman laihdutusohjemia, joissa ihmisten painot huitelevat jopa yli 300 kg:n, joten ei kai ihme, jos todellisuuden taju hieman alkaa heitää.. ;)

Oman kehonkuvasi voi laskea täällä ja painoindeksin tästä.

Ja ilmasta riisiä maailmalle&kielitaidon testausta tästä!